Ennakkotehtävä

Sana mindfulness on käännös sanskriitinkielisestä sanasta smriti ja paalinkielisestä sanasta sati, jotka sananmukaisesti käännettynä tarkoittavat tietoisuutta, tarkkaavaisuutta ja muistamista. Mindfulnessista voidaan käyttää myös nimitystä tietoisuustaidot.

Vaikka mindfulness juontaakin juurensa itämaiseen, pääosin buddhalaiseen psykologiaan ja meditaatioperinteeseen, siinä ei ole mitään uskonnollista. Näitä itämaiseen viisauteen pohjautuvia oppeja on sovellettu länsimaissa viime vuosikymmenten aikana muun muassa hoitotyössä ja kasvatuksessa, erilaisissa terapioissa sekä itsetuntemuksen ja työelämän kehittämisessä.

Mindfulness voidaan määritellä joukoksi erilaisia menetelmiä, joilla harjoitellaan huomion suuntaamista mielen liikkeisiin ja kehotuntemuksiin läsnä olevalla hetkellä, arvottamatta niitä mitenkään. Sen vuoksi mindfulness suomennetaan usein hyväksyvän läsnäolon menetelmäksi.

Mindfulnessista puhuttaessa voidaan myös tarkoittaa mielentilaa, jossa vallitsee tyyneys ja sisäisen rauhan tunne. Toisaalta mindfulness voidaan mieltää kokonaiseksi elämänasenteeksi tai -filosofiaksi, jonka keskiössä on ihmisen kyky myötätuntoisuuteen ja armollisuuteen, ympäristön tarkkaan havainnointiin, hyvään itsetuntemukseen ja tunneälyn kehittämiseen.

Eläimille tällainen tietoinen ja hyväksyvä läsnäolo on aivan luontaista; ne havainnoivat ympäristöään ja tunteitaan juuri sellaisina kuin ne sillä hetkellä ovat, yrittämättä muuttaa mitään. Eläimet elävät nykyhetkessä - ne eivät suunnittele tulevaa, murehdi mennyttä tai arvioi ja moiti itseään.

Siksi eläimiä pidetään loistavina läsnäolotaitojen opettajina!

Ihmismielen toiminta sen sijaan perustuu ennen kaikkea ajatteluun, jota sanat edustavat ja juuri se erottaa meidät eläimistä. Meidät opetetaan jo varhain analysoimaan kokemuksiamme, nimeämään asioita ja ymmärtämään tapahtumia käsitteellisesti. Tietoisen läsnäolon avulla voimme saada joka ikisestä hetkestä enemmän - myös sen tarjoaman aistikokemuksen.

Automaattiohjauksella toimiminen

Vastakohtana tietoiselle läsnäololle on automaattiohjauksella toimiminen. Tästä kenties tunnetuin esimerkki on autolla ajaminen. Ehkä sinullekin on käynyt niin, että olet ajanut autolla paikasta A paikkaan B ja perille päästyäsi tajuat, ettet muista juuri mitään ajetusta matkasta, kuten maisemista tai vastaantulevasta liikenteestä. Toinen hyvin arkipäiväinen tilanne on sellainen, että kotoa poistuessasi alat miettimään, että tulikohan ovi varmasti laitettua lukkoon ja valot sammutettua tms. Ajatuksesi ovat olleet muualla lähdön hetkellä.

Mieli seikkailee toisaalla kuin läsnäolevassa hetkessä jopa 47 % valveillaoloajastamme, joten ei ole ihme, että jotkin asiat tuntuvan menevän meiltä ohi!

Automaattiohjauksella toimiminen voidaan nähdä tämän aikakautemme vitsauksena. Meillä on monta rautaa tulessa ja "multitaskaus" nähdään tehokkuuden merkkinä. Joutenoloon suhtaudutaan ajan haaskauksena; pitäisi mieluiten olla jatkuvassa liikkeessä ja aikaansaava. Aivot oppivat kyllä nopeasti jatkuviin keskeytyksiin ja huomion pirstaloitumiseen, jota multitaskaaminen pitää yllä, joten ilman tietoista harjoittelua keskittymiskyky ja kärsivällisyys heikkenevät taatusti.

Arviolta 98 % ihmisistä voi olla tietoisesti keskittyneenä VAIN YHTEEN asiaan kerrallaan, joten voidaksemme tehdä useita asioita samaan aikaan, on monien toimintojemme automatisoiduttava. Tiettyyn rajaan asti siitä onkin hyötyä - automaattiohjauksen ansiosta voimme esimerkiksi kävellä ja syödä purkkaa samaan aikaan, kun talutamme hevosta ja havainnoimme ympäristöä. Mutta jos monia tarkkaavaista huomiotamme vaativia asioita on toistuvasti käsiteltävä samanaikaisesti, se kuormittaa aivojamme liikaa ja voi johtaa erilaisiin ongelmiin arjen toiminnoissa ja yleisessä hyvinvoinnissa.

Tiedetään, että elämän jatkuva hektisyys työssä ja vapaa-aikana vie ihmisen ennen pitkää äärirajoille ja voi lopulta sairastuttaa sekä mielen että kehon. Yleensä ensimmäisiä merkkejä liiallisesta aivokuormasta ovat kognitiiviset häiriöt, jotka heijastuvat meissä keskittymiskyvyttömyytenä sekä erilaisina muisti- ja uniongelmina. On tärkeää löytää toimintamme tauottamiseen rauhoittavia ja rentouttavia menetelmiä, joilla ennalta ehkäisemme oman "ylikuumentumisemme".

Harjoituksia

Harjoitus 1.  Tarkkailija

Tarkkaile tapojasi ja tunteitasi toimiessasi talliympäristössä ja hevosen kanssa. Apukysymyksiä:

Teetkö asioita automaattiohjauksella? Hoidatko hevosta antaen mielesi vaellella muualla?

Millainen on tunnetilasi, kun tulet tallille ja kohtaat siellä odottavan hevosen? Mitä tunnet kehossasi? Oletko rento ja iloinen? Väsynyt ja ärtynyt? Vai jotakin muuta?

Toimitko hevosen seurassa kiirehtien vai rauhalliseen tahtiin? Miten hevonen reagoi sinuun? Onko päivissä eroa? Miksi?

Harjoitus 2.  Aisti hevosta

Tätä harjoitusta varten varmista, että olet rauhallisessa paikassa, jossa sinua häiritä ja hevonen kokee olonsa turvalliseksi.

Silittele tai rapsuttele hevosta rauhallisesti, tunne sen lämpö käsissäsi. Katsele sen karvaa, huomaa yksityiskohtia.

Sulje silmäsi. Aisti hevosen energiaa kaikilla aisteillasi - mitä tunnet, haistat, kuulet?

Keskity hengittämään rauhallisesti ja luonnolliseen tahtiin. Mihinkään ei ole kiire - on vain tämä hetki, jonka vietätte yhdessä.

Hevosen koskettaminen saa aikaan oksitosiini-hormonin eli ns. rakkaushormonin erityksen. Oksitoniini vahvistaa ihmisen ja eläimen välistä kiintymyssuhdetta ja auttaa rentoutumaan. Jos suinkin mahdollista, niin pidä tällaisia hiljaisia, meditatiivisia hetkiä hevosen kanssa päivittäin. Lyhytkin yhteinen läsnäolon hetki rauhoittaa teitä molempia.