Hyvinvoiva äiti on koko perheen voimavara

Äitienpäivää vietetään 12.5.2019, joten ajatukseni ovat olleet koko viikon äitien hyvinvoinnissa. Joskin alkuperäinen blogipostaukseni idea hämärtyi sen jälkeen, kun perheeseeni tuli vierailulle mahatauti. Toisaalta, nyt tästä taudista toipuessani, voin todeta, että se vain vahvisti haluamaani sanomaa: "Hyvinvoiva äiti ON koko perheen voimavara!"

Palaan alkuviikkoon, jolloin koin olevani erittäin inspiroitunut; olin täynnä energiaa ja ideoita siitä, mitä toivon äideille äitienpäivän lähestyessä. Olin mm. tiedustellut erään ylläpitämäni Facebook-ryhmän äideiltä, mitä he toivoisivat äitienpäivälahjaksi. Olin myös kehittänyt oman äitienpäivälahjakorttini Tietoisuustaitoinen tuntiratsastaja-verkkovalmennukseen. Ja olin tehnyt suunnitelman äitien hyvinvointia koskevasta blogipostauksesta.

Itseasiassa tein aiheesta videopostauksenkin, mutta tuon videon päätin lopulta jättää julkaisematta alkuperäisessä tarkoituksessaan Facebook-sivuillani. Sitä videota tehdessäni olin nimittäin itse juuri menossa tallille eli viettämään sitä arvokasta omaa aikaa mieleiseni tekemisen parissa ja pohdin, että jokaisella äidillä tulisi olla tällaiseen mahdollisuus.

Sanasta sanaan videoterveiseni oli tällainen (video on nyt linkattuna tähän postaukseen myös):

"Moi! Mä oon tässä just kävelemässä tallille ja mä pohdin mun uutta blogipostausta. Nyt, kun äitienpäivä lähestyy niin oon tietysti suunnannut ajatuksiani tohon äitien hyvinvointiin.

Hyvin usein käy niin, että äidit antaa itsestään ihan hirveesti. Ja sen seurauksena he väsyy. Heidän energiatasot laskee. Heistä tulee kiukkuisia. He tiuskii. He ei välitä enää puolisostaan. Heitä ei kiinnosta oikein mikään enää. Asiat alkaa unohtuun ja he kyynistyy.

Ei kukaan halua sellaista äitiä.

Kukaan ei halua semmosta ystävää.

Kukaan ei halua sellaista puolisoa.

Eikä kukaan halua katsoa sellaista ihmistä peilistä.

Joten mä toivon, että tämä äitienpäivä olis sellainen itsetutkiskelun päivä. Että jokaiselle äitille tarjoutuis äitienpäivänä mahdollisuus katsoo sinne omaan sydämeen ja pohtia niitä itselle tärkeitä asioita.

Ja sen jälkeen pyrkiä systemaattisesti toteuttaan niitä. Oikeuttaa itselleen se aika, mitä siihen oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen tarvitaan.

Mulle se on ollut luonto, hevonen, koira. Ne nyt ihan ensisijaisesti. Jos mä en saa niitä, niin mä huomaan voivani pahoin. Ja kun mä voin pahoin, mä heijastan sitä myös mun ympäristöön.

En mä halua olla sellanen!

Sen takia mä oon priorisoinut mun elämäni niin, että ne ajat, kun mulla on mahdollisuus lastenhoidon ansiosta viettää niin sanottua omaa aikaa, niin mä käytän sen aina tähän, että mä tuun tallille. Tää on mun voimapaikkani.

Sulla se voi olla joku ihan muu. Joka tapauksessa, jokainen äiti on oikeutettu voimaan hyvin.

Nyt mä nään mun ihanan, ihanan pienen ponini tuolla ja mä lähden sitten sitä tapaamaan. Heippa!"

Kun lopetin videon, minulle saapui puhelu päiväkodista: Lapseni oli alkanut oksentaa.

Toteutui siis varsinainen Murphyn laki ("jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen"). Samaan aikaan, kun myötätuntoni oli pahoinvoivassa lapsessani, ajattelin myös, että "voi kunpa tää olis tapahtunut edes tuntia myöhemmin".

Ei auttanut muu kuin niellä oma pettymys ja lähteä takaisin autolle hakemaan pientä potilasta kotiin.

Mahatauti oli tällä kertaa rajumpi kuin aiemmat. Mikään ei pysynyt sisällä, lapsi oksensi moneen kertaan tuon päivän aikana. Seuraavana päivänä tauti oli tarttunut jo perheen pienimpään, mutta onneksi esikoisen oksentelu oli lakannut ja hän oli siirtynyt toipilaan rooliin.

Sain onneksi jonkin verran apua omalta äiditänikin ja pystyin toiminaan arjen sankarina ihan kiitettävästi. Pyykkiä tuli ja meni, kaikki saivat syödä ja juoda mikä ikinä vain alas meni. Tavoitteena oli vain ja ainoastaan SELVIYTYÄ taudista. Onneksi imetys auttoi 1-vuotiaan kohdalla ehkäisemään kuivumista.

Mutta sitten se pirullinen tauti iski minuunkin. Onneksi mieheni pääsi tässä vaiheessa jatkamaan esikoisen hoitoa ja minä jäin kärvistelemään kuopuksen kanssa. Yöllä myös mieheni sairastui.

Tauti vei niin totaalisesti voimat meiltä kaikilta, että siinä vaiheessa, kun ruoka alkoi jälleen pysyä sisällä, sitä tunsi päässeensä viimein takaisin elävien kirjoihin.

Voimaton olo ja tuskallinen väsymys painoivat toki vielä seuraavanakin päivänä ja sen seurauksena nukuin viime yönä historiallisen pitkät yöunet lapseni kanssa, peräti 12 h (joskin välissä oli useita lyhyitä heräämisiä). Ihan kunnossa en vieläkään ole.

Mahatauti on sairaus, jonka jokainen saa kokea useamman kerran elämässään. Kukaan ei väheksy sen voimia vievää vaikutusta, kukaan ei edellytä oksentavalta ihmiseltä "reippautta" eikä missään nimessä odota mahatautisen menevän töihin. Vanhemmalle se nostaa tavallisen lapsiperhearjen arvostuksen huippuunsa, eikä mikään riita tai sotku tunnu enää missään tämän jälkeen (ainakaan hetkeen).

Samalla se muistuttaa siitä, kuinka voimattomia me äidit voimme olla sairauden iskiessä päälle.

Tällaiseen uupumuksen tilaan voi joutua myös henkisesti, jos sitä ei ennalta ehkäise ja tunnista itsessään uupumuksen oireita riittävän ajoissa. Äidin uupumus ei silloin mene ohi vain levolla ja riittävällä nesteytyksellä vaan siitä voi tulla todella suuri koko perhettä koskeva ongelma. Uupumus voi johtaa krooniseen masennukseen.

ÄITIEN HYVINVOINNISTA PUHUMINEN EI OLE VAIN KORUPUHETTA. Sillä on aidosti merkitystä koko perheen hyvinvoinnin kannalta.

Vain sellainen äiti, jolla on riittävästi voimavaroja hoitaa itseään ja edistää terveyttään, voi olla äiti, joka kannattelee perhettä silloinkin, kun pahimmat myrksytuulet puhaltavat taloon sisään.

Äiti, mikä kannattelee sinua?

Hyvinvointisi asialla verkossa,

Katri Rantala