Puuhastellen yrittäjäksi

19.12.2018

Anteeksi, mitä? Ai PUUHASTELLEN yrittäjäksi!? Hmm...eikö puuhastelu tarkoita jotain sellaista tekemisestä, jota tehdään "vähän sinne päin"?! Yrittäjäksi ryhtyminen vaatii kovaa työtä ja määrätietoista asennetta!

Niin. Voiko sanoja "puuhastella" ja "yrittäjyys" käyttää edes samassa lauseessa? Aivan kuin yrittäjyys olisi vanhan kansansanonnan mukaisesti "helppoa kuin heinänteko". Kysypä muuten keltä tahansa maanviljelijältä, onko heinänteko helppoa. Onko se ollut sitä varsinkaan viime vuosina? Sanonta on itseasiassa aika alentava. Tai tiedä sitten, onko sen tarkoitus ollakin sarkastinen. Mutta minä väitän, että yrittäjäksi voi tulla puuhastellen. Mutta mitä sen jälkeen tapahtuu - siitä voivat viisaammat kertoa.

Minusta tuli yrittäjä virallisesti marraskuussa. Sivutoiminen. Ja olen aivan alkutaipaleella. Mutta tähän pisteeseen pääseminen tapahtui sen jälkeen, kun oivalsin, että itseä kiinnostavia asioita voi tehdä pikkuhiljaa muun elämän ohessa - puuhastellen. Ilman, että määrittää mitään tarkkaa päivämäärää, mihin mennessä pitäisi olla jotenkin valmis. Kun etenee omaa polkuaan pienin, mutta varmoin askelin, liikkuu koko ajan eteenpäin ilman, että hengästyy ja väsyttää itsensä jo matkalla. Nimittäin ei matka tapa, vaan vauhti. 

Tähän oivallukseen tarvittiin kuitenkin apua ja se löytyi sattumalta, kun kuuntelin Joogakoulu Ong Namon henkisen kasvun nettiluentoa. Sieltä tuo tekemisen sana tuli, puuhastellen. Sana, jota olin tottunut käyttämään työelämään liittyen lähinnä negatiivisissa yhteyksissä: puuhastelua kun mielestäni oli ollut sellainen työ, joka näyttää työn tekemiseltä, mutta ei johda mihinkään (vrt. vitseihin kaupungin työmiehistä...).

Otsikko "Puuhastellen yrittäjäksi" voisi paremminkin olla "Puuhastellen kohti unelmia". Koska siitä tässä loppupeleissä on kyse - unelmien tavoittelusta. Unelmat ovat itseasiassa tavoitteita, ja mitä selkeämmin ne olet mieleesi piirtänyt, sitä herkemmin löydät ympäriltäsi ne ihmiset, eläimet, asiat ja tapahtumat, jotka vievät sinua kohti unelmaasi. Aarrekartta-menetelmä perustuu tähän samaan periaatteeseen, joskin siinä unelmat visualisoidaan konkreettisesti paperille tai muulle alustalle (mikä on silmissä, on mielessä).

Minun unelmani ei itseasiassa ole ollut yrittäjyys vaan elämä, jossa työ, perhe ja harrastukset yhdistyvät sellaiseksi kokonaisuudeksi, että saan viettää päivääni näiden asioiden parissa ilman jatkuvaa kilpailua siitä, mille aikaani kohdistan kulloinkin. Toisin sanoen haluan elämääni vähemmän stressiä ja enemmän iloa. Toki ajatus yrittäjyydestä on kytenyt minussa jollain tavalla koko aikuisikäni. Kasvoin yrittäjäperheessä, mutta mielikuvat yksityisyrittäjän arjesta liittyivät lähinnä toimeentulon epävarmuuteen ja ympäripyöreiden päivien tekemiseen. Yllättävää kyllä, omassa lapsuudenkodissa yrittäjyys ei tuollaisena näyttäytynyt, joten mielikuva on syntynyt jostakin muualta, todennäköisesti ympäröivän yhteiskunnan luomasta kuvasta.

Kuitenkin sitä mukaa, kun vuosia ja elämänkokemusta alkoi tulla lisää, huomasin visioivani milloin mistäkin liikeideasta, joka AINA liittyi jollain tavalla eläimiin. Samaan aikaan olin edennyt mukavasti urallani ihmisten hyvinvointiin liittyvissä tehtävissä sosiaali- ja terveysalalla, enkä ollut löytänyt realistista mahdollisuutta yhdistää tätä osaamistani eläinten kanssa työskentelyyn. Kunnes sitten työnantajani tarjoama Tuotekehitystyön erikoisammattitutkintoon tähtäävä koulutus avasi ymmärrykseni siitä, että voin itse vaikuttaa siihen, miten eläimet ja ihmiset työssäni yhdistän. Tähän oivallukseen sisältyi kehittämistyö, jossa perehdyin Green care -menetelmiin eläinavusteisen toiminnan näkökulmasta.

Jäin alkuvuodesta 2018 äitiyslomalle ja nuo edellä mainitut asiat jäivät muhimaan mieleeni. Ja kuten elämässä yleensä, niin myös tällä kertaa, eteeni tuli muita käsiteltäviä asioita, tapahtumia ja tunteita, enkä hetkeen osannut piirtää selkeää tulevaisuudenkuvaa mieleeni. Kunnes universumi vastasi äänettömään hätähuutooni ja alkoi yksi kerrallaan avaamaan minulle ovia, joista kuljettuani löysin jälleen sisäisen intohimoni ja rohkeuden lähteä kulkemaan kohti unelmiani. Oivalsin, miten suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille on sillä, että tiedostaa, mitä tuntee sisällään. Tiedostaminen auttaa tunnistamaan, mitä niistä tunteista kannattaa ottaa tarkempaan tutkiskeluun, jotta osaa tehdä oikeita valintoja elämänpolullaan. Pikkuhiljaa puuhastellen.