Rohkeudesta ja periksiantamattomuudesta
Olen viime aikoina pohtinut paljon rohkeuskäsitystäni esittämällä itselleni kysymyksiä, kuten: Mitä rohkeus on? Kuka on rohkea? Voiko arka olla rohkea?
Voiko rohkeaksi muuttua? Onko periksiantamattomuus rohkeutta? OLENKO MINÄ ROHKEA?
Ensimmäinen blogitekstini käsitteli yrittäjäksi ryhtymistä ja sitä päätöksentekoprosessia, joka voi johtaa yrityksen perustamiseen tai jonkin muun tavoitteen (unelman) saavuttamiseen. Olen saanut kuulla olevani rohkea. Hassua kyllä, rohkeutta en mielestäni tässä prosessissa ihmeemmin ole tarvinnut. Ai miksi en? Siksi, koska minulla on vakituinen palkkatyö, josta olen nyt hoitovapaalla eli tarkemmin sanottuna "päätyöni" on tällä hetkellä vauvan hoitoa. Yritystoimintani on sivutoimista ja olen yhdistänyt siihen sekä oman ammatillisen osaamiseni että mielenkiinnon kohteeni, enkä ole "hypännyt tuntemattomaan" jättäen kaikkea vanhaa taakseni (kuten rohkea tekisi?). Yrittäminen on minulle tavallaan uusi harrastus, jonka olemassaolo auttaa minua paremmin jaksamaan lapsiperhearkea. Saan pitää yllä tarvettani kehittää itseäni henkisesti ja olla ainakin jollakin tasolla edelleen mukana työelämässä.
Sen suhteen olen kyllä ollut rohkea, että uskaltauduin viime kesän lopulla työntämään ennakkoluuloni syrjään ja lähdin perehtymään aihepiireihin, joihin aiemmin olin suhtautunut skeptisesti (eläinkommunikointi ja energiahoito). Siinä olikin minulle oiva opin paikka, sillä koko todellisuuskäsitykseni muuttui opiskelun myötä, ja pelkästään parempaan suuntaan. (Kaiken lisäksi se tuki erinomaisesti mindfulness-filosofiaa, johon tarjoamani verkkovalmennukset painottuvat.) Rohkeutta on tunnustaa, että omat ajattelumallit ja uskomusjärjestelmät eivät ehkä olekaan koko totuus, tai edes hitusta siitä. Rohkeutta on ymmärtää, kuinka vähän tietää (ja kuinka vähän tiedekään lopulta tietää).
Vuonna 2019 lupaan jatkaa matkaa henkisen kasvun polulla ja ottaa rohkeasti vastaan kaikki ne tapahtumat ja tunteet, joita polullani kohtaan. Aion rohkeasti heittäytyä mukaan lasteni leikkeihin ja antaa mielikuvitukselle lisää tilaa. Lupaan rohkeasti kulkea kohti unelmiani ja elää niitä todeksi jo tänään.
Muita ajatuksiani rohkeudesta
Rohkea henkilö uskaltaa tuoda omaa persoonallisuuttaan esille, vaikka se poikkeaisi valtavirrasta (esim. transvestiitti).
Rohkeita ovat ihmiset, jotka puolustavat tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta silloinkin, kun se on vastoin oman yhteisön hyväksyntää (esim. samaa sukupuolta olevia pareja vihkivät papit).
Rohkeita ovat ne, jotka uskaltavat nostaa esiin yhteiskunnan tai muun sosiaalisen kontekstin epäkohtia, vaikka saisivat sen johdosta vihapostia (esim. #metoo -kampanjan äänitorvet).
Rohkeutta on tunnustaa ilmastonmuutoksen olemassaolo ja kyseenalaistaa omia kulutustottumuksiaan (esim. lihansyönti).
Rohkeutta on antaa ääni niille, jotka eivät voi puhua itse (esim. eläimille).
Rohkea myöntää "nyt pelottaa", silloin kun pelottaa.
Rohkeaa on myös kertoa julkisesti sairauksistaan tai muista rankoista elämäntapahtumista. Viime aikoina olen lukenut useita artikkeleita julkisuuden henkilöistä, jotka kertovat burn outistaan tai saamastaan masennusdiagnoosista. Vasta tämän kokemuksen jälkeen he ovat ymmärtäneet hellittää hiukan otettaan (yli)suorittamisesta ja ovat arvottaneet elämänsä uudelleen. Aina ei tarvitse pärjätä.
Toivoisin, että ihmiset rohkaistuisivat tunnistamaan oman kehonsa hälytysmerkkejä jo paljon ennen kuin tilanne etenee niin pitkälle, että ollaan romahduspisteessä. Että ihmisillä olisi rohkeutta tutkia omaa sisintä, rohkeutta asettaa rajoja (itselle ja muille) ja rohkeutta sanoa: "MINÄ OLEN TÄRKEÄ".
Rohkeus on muutosvoimaa. Eikä muutosta tapahdu ilman muutoksen tekijöitä.
"Niin muuttuu maailma, Eskoni."
Olethan rohkeasti mukana muutoksessa. Sinun, minun, meidän. Periksiantamattomuus paremman huomisen puolesta on sitä kaikkein suurinta rohkeutta.
Haluankin haastaa sinua pohtimaan, milloin sinä olet ollut rohkea? Entä ketä sinä olet pitänyt rohkeana ja miksi?
